Roope, Misu ja Elli

Kurnauskis vaan kaikille!

Ihan ekaks mainitsen, että Äippää harmittaa toi mun kuva ihan mahdottomasti! Kun mulla oli kuulemma niin hyvä ilme, ja Äippä ei ehtinyt muuta kuin ottaa äkkiä kameran käteen ja napata kuvan. Mutta niin siinä kävi että se kuva heilahti, eikä Äippä saanut kuvaa kuntoon edes muokkaillen. Joten joudutte nyt katselemaan heilahtanutta kuvaa :D

Vähänkö oli jännää, kun tällä viikolla oli jo lunta! Elli ja Roope tykkää lumesta tosi paljon, mutta minä vähän vierastan sitä. Se on kylmää, ja tassut kastuu kun siinä kävelee! Se on, jos totta puhutaan, aika ällöttävää. Kun oli viikko takaperin se lumimyräkkä, en mennyt ulos ollenkaan. Ja katselin ikkunasta, kun Elli ja Roope kierittelivät lumessa ja hyppivät lumihiutaleiden perään. Se oli niiden hupia se :)

Äippä ehti jo toivoa valkoista joulua, mutta toivo menetettiin heti kun lumet sulivat. Taitaa käydä kuin parina viime vuotena kävi - tulee musta joulu. On se aika kurjaa, sillä lumi kuuluu jouluun. Vaikka nyt onkin kylmää ja märkää ja ällöttävää. :)

Tässä vielä kuva suloisesta pikku Ellikästä, joka on väsynyt armottomasta painimatsista Roopen kanssa:

Ajattelin tulla kirjoittelemaan. Mutta mistäpä sitä kirjoittaisi, kun mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei ole tapahtunut? Minä nukun, syön, leikin ja riehun. Se on sitä kissan elämää parhaimmillaan :)

Joskus en kyllä yhtään ymmärrä Isoveikkaa ja -siskoa. Kun meinaan haastan niitä painiotteluun, ne sähisevät minulle tai lähteävät pois. Tai Misu ainakin, Roope voi joskus ottaa matsin tai pari. Äippä sanoo, että minä olen ihan höpsö vauva, ja että Misu ei aina viitsi leikkiä. Kun se haluaa olla kuulemma rauhassa ja tehdä jotakin mikä on sen mieleen, kuten tutkia takapihaa tai tarkkailla maisemia sisältä käsin. Se on rauhallinen kissa. Mutta kyllä Misukin innostuu joskus leikkiin, ja silloin meillä on hauskaa :)

Minä olen niitä kissoja, jotka eivät mene emännän ostamaan petiin. Minä etsin itse omat nukkuma- ja lepopaikkani! Mitä kummallisempi paikka Äipän mielestä, sen parempi se minun mieleeni on. Parhaita ovat laatikot, korit, paperikassit, peiton mykkyrät sekä keinutuoli.

Varsinkin keinutuoli on ehdottomasti Minun Paikkani. Jos joku muu istuu keinutuoliin, katson vihaisena vierestä. Sen kyllä hyväksyn, jos joku keinutuoliin istuessaan muistaa ottaa minut syliinsä. Se on oikeastaan ihan mukavaa :)

Minä olen ainoa kissamies talossa, joten olen luonnollisesti Pomo. Äipän mielestä olen hyvä johtaja. Kun Misu ja Elli joskus riitelevät, minä saan riidan keskeytettyä sillä kun tulen niiden viereen istumaan. Olen aika taitava siis :)

Ulkona on jo kylmä, eli kesä on selkeästi ohi. Onneksi voi kylminä iltoina lämmitellä takkatulen äärellä! :) Tässä vähän takkatulen lämpöä teillekin :D